VAAPUNTEKO

Vaapunteko

Tarvikkeet

- saha runkourien sahaamiseen

- puukko tai mattoveitisi vaapun vuolemiseen

- viila ja erilaisia hiekkapapereita rungon viimeitelyyn

- pihdit runkolangan taivutteluun

- lasipurki lakkausta varten

- muuta: liimaa, puukittiä, maaleja, lakkaa, foliopaperia, uintilevy, runkolanka, vaappukoukkuja sekä uistinrenkaita

Runko

Kaikki puut (koivu jne.) käyvät rungon valmistukseen. Pehmeää balsaa on helppo työstää, mutta se on kallista ja lohkeilee helposti. Kovempaa abashia on käytetään lauteissa ja sitä on helposti saatavana. Valmisrunkojakin löytyy.

Rungon sivukuva hahmotellaan paperille ja jäljennetään puupalaan. Sitten puusta poistetaan kaikki sivuprofiiliin kuulumaton. Vuolemisen jälkeen sahataan vatsapuolelle lankaura, jota käytetään symmetria-akselina sivuja vuoltaessa. Lopuksi runko pyöristetään puukolla ja viilalla. Pinta viimeistellään hiekkapaperilla.

Rungon muotoilun jälkeen sahataa uintilevyn ura. Turpalevy vaikuttaa vaapun uintiin ja se pannaan mieluummin liian eteen kuin taakse. Liian takana oleva levy tappaa uinnin.

Runkolanka

Vaappu tarvitsee n. 2 mm:n haponkestävää runkolankaa perä-, vatsa- ja nokkalenkkiä varten. Lanka ulottuu vaapun ulkopuolelle n. 0,5 cm kummastakin päästä. Lenkit tehdään pyöreiksi metallitangon avulla. Runkolanka pitää sovittaa uraan hyvin. Pitkästä nokkalenkistä vaapun uintia on helpompi virittää lenkkiä taivuttamalla. Runkolanka liimataan super-epoxylla, muoviliimalla tai jäykällä probionaatilla, jossa on 2/3 asetonia ja 1/3 probionaattia. Lanka painetaan uran pohjalle laitettuun liimaan ja kuivunut liimapurse hiotaan pois.

Uran täyttämiseen käytän puukittiä, jota myydään oranssin värisissä n. 20 cm mittaisissa tuubeissa parin kympin hintaan. Tuubillisella täyttää noin 200 uraa. Lähes hajutonta tummanruskeaa tahnaa on helppo levittää uraan vaikka puukonkärjellä. Se kuivuu parissa tunnissa, jonka jälkeen mahan voi hioa siistiksi.

Pohjalakkaus

Hyvää ja halpaa lakkaa saa probionaattirakeesta. Se sopii vaapun pohjustukseen vain hieman ohennettuna, sillä hommaan sopii kova lakka. Pehmeä vaappurunko vaatii paksun lakkakerroksen ja kaikki vaaput vähintään kaksi kerrosta. Kestävän balsavaapun tekeminen vaatii vähintään 10 lakkakerrosta. Tinneriin liuotettu probionaatti ei reagoi maalien kanssa asetonipohjaisen tavoin. Asetonipohjainen saattaa halkeilla, mutta tinnerin kanssa ongelmaa ei ole.

Ohjeissa suositellaan 150 grammaa rouhetta 1-1.5 litraan ohennetta. Jos pohjustuslakka on ohutta (150g/1.5L), niin ensimmäisillä kastamiskerroilla ilma puristuu nopeammin rungosta ulos. Ohuessa lakassa voi aihioita liottaa upissa päivän painon avulla, jolloin ilma puristuu pieninä kuplina ulos. Nämä vaaput eivät sitten enää helpolla vety. Sitten jatketaan paksummalla lakalla, sillä hyvin ohueeseen lakkaan joutuu kastamaan vuorotellen eri päitä parikymmentä kertaa.

Paksulla lakalla aloitettaessa ilman poistuminen on hidasta ja runkoa joutuu liottamaan lakassa tuskastuttavan kauan. Varsinaisessa pintalakkauksessa liuos saa olla paksua (paksu liuos voi tosin liuottaa joitakin maaleja!), jolloin ei tarvitse kastaa niin monta kertaa kuin ohuella lakalla. Ohuesta lakasta ei ole mitään varsinaista haittaa, lakkauskertoja tulee vain enemmän, mutta eihän vaappuja tehdessä ole kiire.

Probionaattia saa myös valkoisena ja valkoista pohjamaalia ei tarvita, kun lakkaa vaapun valkoisella lakalla. Valkoisen probionaattin päälle vain verkko ja hopeaa yms. pintaan ja selkään ja mahaan jotakin sopivaa väriä ja siinä se sitten on.

Propionaatin sijaan on oikeita vaappulakkoja esim. Tampereen lakkavalmisteen hyvä CAB-lakkajärjestemä maaleineen. Toinen vaihtoehto on Akzo Nobelin valmistama lakka Metal Fernissa, joka on sellupohjaisena erittäin käyttökelpoinen, nopeasti pintakuiva, sitkeä (ei halkeile) ja sopii useimpien maalien alle pohjaksi ja päälle pintalakaksi.

Kuivunut lakka hiotaan tasaiseksi hiekkapaperilla. Jos vaappu aiotaan maalata vaaleaksi tai fluoresoivaksi, on pohjamaalaus välttämätön.

Paperointi

Suklaalevyistä ja konvehtirasioista saatava ohut alumiinifolio kiinnitetään vaappuun liimasprayllä tai muulla pitävällä liimalla. Kumpikin kylki voidaan paperoida eriksen.

Folion voi kiinnittää tavallisella kontaktiliimalla alkaen keskeltä kyljistä edeten mahaan ja selkään päin. Homma vaatii harjoittelua, mutta kaikkea oppii. Ryppyjä tulee aina silloin tällöin ja ne vaaput yleensä päätyvät omaan kalastukseen. Kalan mielestä rypyt voivat tehdä vieheen eloisammaksi. Ryppyjä tulee helpoiten selkään, jossa ne peittyvät, kun selän maalaa.

Maalaus

Erilaisia maaleja (sellu-, akryylipohjaisia) ei saa sekoittaa keskenään. Spraymaaleilla maalataan aluksi vatsa, sen jälkeen kyljet ja viimeiseksi selkä. Suomut tai muut selkäkuviot saadaan muovisella harsokankaalla tai sapluunoilla.

Tavallisilla maaleilla värien rajapinta tulee liian teräväksi. Tämä voidaan vältää töpöttämällä tai ohuilla maaleilla. Silmät maalataan tai laitetaan tarrasilmät. Vaappun pintaan kelpaavat myös hileet, jotka sekoitetaaa probionaatti-asetoni -liuokseen, johon pohjamaalattu vaappu kastetaan.

Hyviä tuloksia saa vesiohenteisilla askartelumaaleilla ja probionaattilakalla. Maaliin sekoitetaan hieman vettä ja maalataan kynäruiskulla. Maalin kuivuttua vaaput lakataan asetoniin tai tinneriin liuotetulla probionaatilla, joka ei liuota vesiohenteista maalia.

Hyvät vesiohenteiset Deka Lack ja Deka Cristal -maalisarjat sopivat kynäruiskulle ja siveltimelle. Tempera OY:n värikartat ja esitteet löytynee monista harraste- ja taiteilijatarvikeliikkeistä. Maalit eivät liukene tinneriin eikä asetoniin, ovat polttokelpoisia ja niitä voinee käyttää myös lusikkauistimiin.

Liuotinohenteisia maaleja käytettäessä kasta vaaput ensin pari kertaa Tikkurilan vesiohenteiseen panelilakkaan. Sen jälkeen probionaattikylpy tai kynäruiskulla joku kerros ohutta propionaattilakkaa. Maalaa kapula vasta sitten.

Ilman kynäruiskua voi maalata vaaput töpöttämällä tai spay-maaleilla. Glasurit-automaali kuivuu heti eikä tarvitse kovetinta, joten kielenkäyttö pysyy sivistyneenä. Liuotinohenteisista hyviä ovat metalli- ja fluorivärit. Kestävän pinnan saa ruiskuttamalla autolakkaa maalin päälle. Silloin vain joutuu liimaamaan lapun liimalla.

Kynäruiskuista ei kannata hankkia kaikkein halvimpia, vaan mieluummin vaikka töpöttellä. Noin tonnilla saa hyvän ruiskun ja pari suutinta, mutta sitten on vielä hankittava paineilmakompressori.

Uintilevy ja pintalakkaus

Maalattuun vaappuun kiinnitetään uintilevy. Niitä saa valmiina kaupasta tai voi tehdä itse leikkaamalla tai stanssaamalla. Pyöreän uintilevyn teossa voi käyttää kolikoita tai prikkoja. Uintilevyjä saa helposti polykarbonaatista nahkapaskalla lyömällä.

Myös probionaattilaput voi kiinnittää muoviliimoilla (Super Epoksi jne.). Sahaa tiukka ura turpalevylle. Poraa levyyn millin-parin reikiä vaapun sisään menevään osaan. Täytä ura ja lapun reiät reilulla liima-annoksella ennen asennusta. Vaappu tai turpalevy särkyy ennenkuin lappu irtoaa. Voi myös karhentaa tai naarmia puukolla lappuun verkkokuvio. Sormista irtoava rasva on liimaajan pahimpia vihollisia.

Uintilevyn muoto, kulma ja koko vaikuttaa vaapun uintisyvyyteen, uintiin, hakuun jne. Turpalevyn pitäisi olla myös jossain suhteessa runkoon. Syvälle menevään ja isompaan vaappuun pannaan isompi uintilevy.

Jos haluaa vetouisteluvaappuun satulalapun ja sillä kunnon hakuliikkeen, niin lappua ei voi kiinnittää uraan. Uintilevy tulee niin kaltevaan kulmaan, että pitää olla aika fakiiri, joka saa niin kaltevan uran sahattua rikkomatta vaappua.

Probionaatin kanssa ei tarvita liimoja runkolangan eikä turpalevyn kiinnitykseen, vaan homma hoituu lakalla. Runkouran voi peittää paksulla probionaatilla injektioruiskua käyttäen. Muotoillun uintilevyn kiinnityspinta kastetaan lakkaan ja levy tökätään kiinni lakattuun kuivaan vaappun. Liitosta voi vahvistaa lisäämällä saumaan lakkaa vaikka hammastikulla. Vaappua ei tarvitse loveta, vaan uintilevy on kiinni suoraan vaapun pinnassa.

Pintalakaksi sopii sama kuin pohjalakkaukseen. Myös vesiohenteinen lakka kelpaa. Maaleissa ja lakoissa pitäisi olla sama ohenne.

Kuivuneeseen vaappuun kiinnitetään koukut ja vaappu koeuitetaan ja viritetään. Kyljellään uivan vaapun nokkalenkkiä taivutetaan poispäin pinnalla uivasta kyljestä. Lisäksi voi kääntää uintilevyä samaan suuntaan, mihin vaappu on kallellaan. Jos vaapussa ei ole uintiliikettä ja uintilevy on liian takana, niin siihen voidaan tehdä mutka nokkaa kohti.

 

Jokainen kunnon kalamies tekee vaappunsa tietenkin itse. Kaupan vaaput maksavat maltaita joten samalla säästät rahaa ja omalla vaapulla saatu kala on aina paljon parempi kuin ostetulla saatu. Ensimmäiset vaaput eivät varmasti ole mitään malli yksilöitä, mutta taidot karttuvat ajan myötä ja huomaat kuinka niistä tulee aina parempia ja parempia. Tällä sivulla kerron kaiken minkä itse tiedän vaapun valmistuksesta ja sinäkin voit oppia tekemään niitä.

Vaapun väsäys alkaa puuaihion muotoilusta. aihio voi olla joko balsaa joka on erittäin kevyttä ja helposti työstettävää tai apassia jota käytetään myös saunan lauteissa joka puolestaan on kestävää mutta vaikeammin työstettävää. Itse käytän balsaa sen helpon työstettävyyden takia mutta isoimmissa 15cm ja yli käytän apassia.

 Piirrä puupalan kylkeen vaapun sivuprofiili pahvisella sapluunalla ja vuole puukolla sen mukaisesti.

 Seuraavaksi runkolangalle täytyy sahata rautasahalla ura aihion vatsapuolelle. Yritä tehdä siitä mahdollisimman suora.

 Sahauksen jälkeen Piirrä vatsapuolelle ylä profiili pahvisella sapluunalla, niin että sahausura on mahdollisimman keskellä sitä ja vuole puukolla sen mukaisesti.

Vuole aihion kulmat pyöreiksi ja hio sen jälkeen se mahdollisimman symmetriseksi karhealla hiomapaperilla (karheus 80-60), jonka jälkeen siirry hienompaan paperiin (100-120) jonka jäkeen voit vielä viimeistellä sen vesihiomapaperilla

Uraan jonka sahasit rautasahalla aiemmin liimataan runkolanka, se taivutellaan kestävästä ja ruostumattomasta 1mm-1,5mm paksuisesta rautalangasta riippuen vaapun koosta. Rautakaupan langat ovat liian löysiä, Simonkoukku niminen lanka on parasta, se maksaa kympin verran 0,5m kalastustarvike liikkeissä. Taivutteluun tarvitset tavalliset pihdit sekä pyöreäkärkiset pihdit. Muista ettet taivuttele lankaa paljon edestakaisin koska lanka heikkenee ja lopulta katkeaa.

 Runkolanka liimataan aihioon kaksikomponenttiliimalla. Täytä ura ensin liimalla ja työnnä runkolanka sitten uraan, täytä loput urasta liimalla, lyijylevyllä ja balsa viilulla kuvan osoittamalla tavalla. Älä käytä pikaepoksia jotka kuivuvat jopa 90 sekunnissa koska et kerkeä liimata sitä ennen kuivumista.

Kun liima on tarpeeksi kuivaa veistä ylimääräinen lyijy ja viilu pois terävällä mattoveitsellä. Kun liima on kuivunut täysin kovaksi joka voi kestää parikin päivää hio pinta vielä tasaiseksi ja sileäksi.

 Seuraava vaihe on pohjalakkaus joka suoritetaan kastamalla aihio lakkaan rautalangalla. Pohjalakkauksen voi tehdä CAB-uistin lakalla tai probionaatti (muovitus) aineella, josta kerron myöhemmin. Pohjalakkaus täytyy suorittaa niin monta kertaa kuin aihio on sileä, yleensa 3 kertaa riittää, mutta se riippuu siitä kuinka hyvin aihio on hiottu. seuraavaan vaiheeseen lakan olisi syytä kuivua pari päivää. Kun lakka on kuivunut niin suoritetaan pohjamaalaus valkoisella spray-maalila jotta se saa ennen varsinaista maalausta vaalean pinnan jonka jälkeen se lakataan vielä kertaalleen. CAB-uistin lakkaa ja probionaattia on myös täysin valkoisena ettei pohjamaalausta tarvitse suorittaa. Parhaan lopputuloksen saat kun annat vaapun kuivua päivän jokaisen lakkaus kerran jälkeen.

 

Ennen varsinaista maalausta lakan olisi hyvä kuivua pari päivää. Maalaus kannattaa suorittaa spraymaaleilla tai kynäruiskulla. maalin päälle tulee pintalakkaus joka tehdään CAB-uistinlakalla ja probionaatilla tai pelkällä CAB-lakalla. Jos maalaat vaapun alkydimaaleilla, maali ei kestä kumpaakaan lakoista vaan "kiehuu", sinun pitää välilakata vaappu maalauksen jälkeen OTTIVÄLINEVAAPPULAKALLA 2 kertaa ja antaa kuivua päivän ennen CAB-lakkaa tai probionaattia. Suosittelen että käytät akryylimaaleja jotka ovat kalliimpia kuin alkydimaalit mutta kestävät CAB-lakkaa, mutta eivät probionaattia, joten joudut käyttämään CAB-lakkaa välilakkaukseen jos haluat probionaatti pinnan. Jos käytät akryylimaalia muista antaa maalipinnan kuivua ainakin päivä ennen CAB-lakalla lakkausta koska muuten sekin saattaa "keittää". Pinta lakkaus olisi hyvä suorittaa ainakin 5 kertaa. Parhaan lopputuloksen saat kun annat vaapun kuivua päivän jokaisen lakkaus kerran jälkeen.

FOLIOT JA HOLOGRAMMITEIPIT

Vaapun pintaan voi myös liimata foliota tai vaikka hologrammiteippiä jotka antavat sille lisää kiiltoa. Jos käytät foliota vaappua ei tarvitse pohjamaalata. Folio ei ole tavallista talousfoliota vaan siinä on erityisiä kuvioita. Folio liimataan vaapun pintaan erityisellä 3M:n sprayliimalla joka sumutetaan folion pintaan ja painetaan mahdollisimman rypyttömäksi ja sileäksi myös folion sauma kohdista (molemmille puolille oma folio pala). Liimaa ei tarvitse sumuttaa kuin hyvin ohut kerros ettei se jää folion ja vaapun väliin lillumaan ja vaapun pinta jää pehmeäksi, anna kuivua pari päivää ja lakkaa 2 kertaa OTTIVÄLINE VAAPPULAKALLA jonka jälkeen maalataan vain vaapun vatsa ja selkä puolet ja jätetään folio paljaaksi. Samoten menetellään hologrammiteipin kanssa mutta siinä on jo liima valmiina eikä spreitä tarvita.

VAAPUN SILMÄT

Tarvitset kaksi eri paksuista pyöreää puutikkua, saat ne vaikka hiomalla kahden lyijykynän päät eri paksuisiksi.

 Silmät täytyy tehdä vaappuun varsinaisen maalin päälle tai ensimmäisen pintalakkauksen tai välilakkauksen jälkeen. Silmiä on valmiina tarrasilminä tai voit tehdä ne itse kastamalla paksumman puutikun kärjen valkoiseen tai keltaiseen kynsilakkaan ja painamalla sen vaappuun. Anna kuivua hyvin ja sen jälkeen kastat ohuemman tikun kärjen mustassa kynsilakassa ja painat valkoisen/keltaisen päälle. (ps. harjoittele silmien tekoa tavalliselle paperille ennen kuin teet sen vaappuun, jotta osaat laittaa tikkuun juuri oikean määrän kynsilakkaa.)

PROBIONAATTIRAE

Probionaattirae on muovi rakeita joista saa lakkaa liuottamalla se asetoniin tai tinneriin. Tinnerillä maali ei "kiehu" niin helposti kuin asetonilla ja asetoni reagoi kosteuden kanssa helpommin eli vaapun pinnasta voi tulla valkoinen jonka saa kylläkin kirkkaaksi upottamalla se kuivana asetoni purkkiin.

UINTILEVYT

Uintilevyjä on kahdenlaisia, porrasmallisia ja "tavallisia". Ne liimataan vaappuun kun kaikki pintalakkaukset on suoritettu.

Porrasmallinen uintilevy on tällainen. Vaapun aihioon täytyy sahata ura ennen kuin runkolanka on liimattu paikoilleen. Levy liimataan paikoilleen vasta kun vaappu on lakattu viimeisen kerran ja ura on puhdistettu lakasta mattoveitsellä.

 Tässä on "tavallinen" uintilevy jonka uraa ei tarvitse sahata kuin vasta viimeisen lakkauksen jälkeen. Jos haluat vaapun uivan pinnassa asenna levy suurempaan kulmaan ja jos syvemmälle asenna se pienempään kulmaan kuvan osoittamalla tavalla. Kuvan levy on litteä, mutta niitä on myös kuperia jotka antavat vaapulle paremman uinnin jos se on huono uimaan.

Kaiken mitä vaapun teossa tarvitset lukuunottamatta työkaluja saat mm. Pellossa sijaitsevasta Ottiväline liikkeestä joka on auki joka päivä klo. 10-17. Sieltä voit myös tilata vaapun teko ohjeen jossa on kaikki mitä tässäkin, ehkä enemmänkin jonka mukana tulee sabluunat. Puh. 016-514200